Valmis muistopuhe esimerkkejä

Esimerkki 1

Rakkaat ystävät ja sukulaiset, Olemme kokoontuneet tänään muistelemaan rakasta isoisääni, joka nukkui pois viime viikolla 87-vuotiaana. Hän oli meille kaikille esikuva siitä, miten elämää tulisi elää – rohkeasti, viisaasti ja toisia kunnioittaen. Muistan elävästi ne lukemattomat kesäillat, kun istuin hänen kanssaan kuistilla. Hän kertoi tarinoita nuoruudestaan, sota-ajasta ja siitä, kuinka tapasi isoäidin tansseissa vuonna 1952. Hänen silmänsä aina kirkastuivat, kun hän puhui noista ajoista. ”Elämä ei ole aina helppoa”, hän tapasi sanoa, ”mutta juuri siksi pitää muistaa nauttia niistä pienistä onnenhetkistä.” Isoisä oli käsistään taitava. Hänen puusepänverstaassaan syntyi niin keinutuoleja kuin lasten leikkikaluja. Jokainen meistä lapsenlapsista sai ensimmäisen puuveistonsa häneltä. Minun oli pieni purjevene, jonka kannella luki ”Unelmoi isosti”. Se purjevene on yhä työpöydälläni muistuttamassa hänen viisaista sanoistaan. Hänen ovensa oli aina auki kaikille. Naapurit poikkesivat kahville, ja isoisällä oli aina aikaa kuunnella. Hän osasi antaa neuvoja tavalla, joka ei tuntunut neuvomiselta. ”Kuuntele ensin, puhu sitten”, oli yksi hänen elämänohjeistaan, jota yritän itsekin noudattaa. Vaikka viimeisinä vuosina jalat eivät enää kantaneet entiseen malliin, hänen huumorintajunsa säilyi loppuun asti. Vielä viime kuussa hän vitsaili hoitajille, että hänen pitkän ikänsä salaisuus oli ”aamukahvi ja iltasatu – tosin nykyään tarina kerrotaan minulle.” Isoisä opetti meille, että todellinen rikkaus ei ole rahassa vaan hetkissä läheisten kanssa. Hän eli kuten opetti: vaatimattomasti mutta sydän täynnä rakkautta ja kiitollisuutta. Nyt kun katson tätä sukua ympärilläni – lapsia, lapsenlapsia ja lastenlastenlapsia – näen hänen perintönsä elävän meissä kaikissa. Hänen arvonsa, viisautensa ja lämmin hymynsä jatkavat elämäänsä muistoissamme ja teoissa, joita teemme toisillemme. Lepää rauhassa, rakas isoisä. Olit meille enemmän kuin osasit koskaan kuvitella. Kiitos.

Esimerkki 2

Hyvät ystävät, Olemme kokoontuneet tänään muistelemaan rakasta työtoveriamme Marttia, jonka kanssa sain kunnian työskennellä yli viidentoista vuoden ajan. Martti ei ollut meille vain kollega – hän oli ystävä, mentori ja ihminen, joka osasi aina tuoda valoa synkimpiinkin työpäiviin. Muistan elävästi sen maanantaiaamun vuonna 2005, kun Martti käveli ensimmäistä kertaa toimistoomme. Jo ensimmäisen kahvitauon aikana hän sai koko porukan nauramaan kertomalla tarinan viikonlopun mökkireissustaan, jossa grillaus oli päättynyt makkaroiden pelastusoperaatioon järvestä. Se oli tyypillistä Marttia – hän osasi nauraa itselleen ja nähdä huumoria arjen kommelluksissa. Työntekijänä Martti oli poikkeuksellinen. Hänen ammattitaitonsa ja omistautumisensa näkyivät kaikessa mitä hän teki. Erityisesti muistan, kuinka hän jaksoi kärsivällisesti opastaa nuorempia kollegoita. ”Ei tässä ole kiirettä mihinkään, tehdään tämä nyt kunnolla”, oli hänen mantransaan. Ja kun projektit tuntuivat mahdottomilta, Martti totesi vain hymyillen: ”Mahdottomia asioita ei olekaan, on vain erilaisia ratkaisuja.” Martti ei koskaan unohtanut ihmistä numeroiden takana. Kun jollakulla oli vaikeaa, hän osasi aina pysähtyä kuuntelemaan. Hän muisti kysyä kuulumisia, ja hänen työpöydällään oli aina karkkikulho vierailijoita varten. ”Makeaa mahan täydeltä”, hän tapasi sanoa ja vinkata silmää. Martille työ ei ollut vain työtä – se oli intohimo ja kutsumus. Hänen kädenjälkensä näkyy edelleen monissa toimintatavoissa ja projekteissa. Hän opetti meille kaikille, että hyvä työyhteisö rakentuu välittämisestä, rehellisyydestä ja siitä, että osaamme nauraa yhdessä. Nyt kun Martti on poissa, huomaan usein ajattelevani, mitä hän sanoisi eri tilanteissa. Hänen elämänilonsa ja positiivinen asenteensa ovat jättäneet meihin lähtemättömän jäljen. Vaikka emme enää näe hänen hymyään käytävällä tai kuule hänen hersyvää nauruaan kahvihuoneessa, hänen henkensä elää vahvana työyhteisössämme. Martti opetti meille, että elämä on liian lyhyt otettavaksi liian vakavasti. Hän näytti esimerkillään, että kovankin työnteon keskellä pitää muistaa nauttia hetkestä ja pitää huolta toisistamme. Kiitos Martti kaikista niistä hetkistä, nauruista ja opetuksista, joita saimme kanssasi jakaa. Lupaan, että pidämme yllä sitä välittämisen ja yhteisöllisyyden henkeä, jota sinä niin hienosti edistit keskuudessamme. Lepää rauhassa, rakas ystävämme.